Stabiilisuuden saari

3D-mallinne Stabiilisuuden saaresta ja epästabiilisuuden merestä.

Stabiilisuuden saari eli vakaussaareke (engl. Island of stability) on ydinfysiikan termi, joka kuvaa mahdollisia alkuaineita, joilla on tietty määrä protoneja ja neutroneja. Protonien ja neutronien lukumääriä kutsutaan "maagisiksi luvuiksi" (engl. "magic numbers"). Tämä mahdollistaa tiettyjen transuraanien isotooppien olevan vakaampia, eivätkä ne hajoa niin nopeasti.

Idean "saaresta" keksi yhdysvaltalainen ydinkemisti Glenn Theodore Seaborg. Hypoteesin mukaan atomin ydin, nuklidi, koostuu kuorista samalla tavalla kuin elektroniverho koostuu elektronikuorista. Molemmissa tapauksissa kuoret ovat energiatasoja, jotka ovat verrattain lähellä toisiaan. Kahden erillisen energiatason välillä on Seaborgin hypoteesin mukaan suhteellisen suuri aukko. Kun neutronit ja protonit täyttävät tietyn kuoren atomin ytimessä, nukleonien sidosenergia saavuttaa miniminsä, ja ydin on stabiilimpi, eikä hajoa niin nopeasti kuin isotoopit, joilla näitä kuoria ei ole täytetty.

Tietylle kuorelle mahtuu vain tietty määrä protoneja ja neutroneja. Lukumäärää tietylle kuorelle mahtuvista nukleoneista sanotaan "maagisiksi luvuiksi". Yksi mahdollinen maaginen luku neutroneille on 184, ja sitä vastaavia protonin maagisia lukuja ovat 114, 120 ja 126, mikä tarkoittaisi sitä, että kaikkein kestävimmät isotoopit olisivat flerovium-298, unbinilium-304 ja unbiheksium-310.